Suoraan koulunpenkiltä töihin

Kaukolämpölaitoksen vuorohenkilön työssä yhdistyvät rutiinit, nopeat päätökset ja yllätykset sekä sääennusteisiin perustuva lämmöntuotannon ennakointi.

Niko Vaitovaara, 25, työskentelee Seinäjoen Energialla kaukolämpöoperaattorina.

“En ainakaan juuri nyt osaa haaveilla muutoksista. Tämä on kivaa hommaa”, hän sanoo.

Niko työskentelee Seinäjoen kaukolämpölaitoksella. Hän tuli taloon alun perin jo opiskelijana, ensin työharjoitteluun ja myöhemmin kesätöihin. Valmistuttuaan sähkö- ja automaatioalan perustutkinnosta koulutuskeskus Sedusta Niko kävi armeijan.

“Tulin ensin määräaikaiseen työhön, mutta nyt olen jo useamman vuoden ollut vakituisessa työsuhteessa. En todellakaan opiskelijana arvannut, että olisin näin nopeasti päässyt tähän tilanteeseen.”

Niko on osa viisihenkistä vuorohenkilötiimiä. Vuorohenkilöiden työajat poikkeavat tavanomaisesta: he tekevät 12-tuntista työpäivää.

“Aikaisemmin tein tavallista työpäivää maanantaista perjantaihin, mutta kun alueelle rakentui uusi lämpölaitos, kuviot muuttuivat. Meillä vuorohenkilöillä on aina peräkkäin kaksi aamu- ja kaksi yövuoroa. Aamuvuoro alkaa aamukuudelta ja päättyy iltakuudelta. Yövuoroon tullaan iltakuudelta, ja pois pääsee aamukuudelta. Sen jälkeen ollaan viisi päivää vapaalla.”

Nikolle työn rytmi sopii erinomaisesti. Hän kertoo olevansa hyvä nukkuja, jonka unia eivät yövuorotkaan horjuta.

“Tykkään myös vapaajaksoista pitkien työpäivien vastapainona. Arvostan sitä, että vapailla ehtii vaikka reissuun, jos siltä tuntuu.”

Vapaa-ajallaan hän laittelee myös autoja kotinsa pajalla ja käy metsästämässä ja kalastamassa.

Kaukolämpölaitoksen vuorohenkilön työ koostuu rutiineista, mutta myös yllätyksistä ja nopeista päätöksistä.

“Kaukolämmöntuotannossa pyritään koko ajan olemaan niin sanotusti sään edellä. Tarkkailemme sääennusteita, joiden mukaan sitten päätetään, pitääkö käynnistää lisää tuotantoyksikköjä tai sulkea niitä. Tämä ennakoiminen, lämmöntuotannon optimointi, on isossa roolissa tässä tekemisessä.”

Työvuoroon kuuluu aina tietty marssijärjestys. Ensin Niko tapaa aiemman vuoron vuorohenkilön ja käy hänen kanssaan läpi ajankohtaisen tilanteen. Sitten hän tarkastaa toiminnassa olevat laitokset. Se on kenttätyötä, jossa on oltava korva tarkkana.

“Kun kohteita on tässä viiden vuoden ajan tullut tarkastettua, ylimääräiset sivuäänet kertovat aina jostain.”

Työvuoron aikana Niko puuttuu mahdollisiin laiterikkoihin, ottaa polttoainenäytteitä, asioi polttoainetoimittajien kanssa ja vastaa asiakaspuheluihin. Hän myös käynnistää tai sammuttaa yksikköjä, jos niin käyttöpäällikön kanssa päätetään. Osa työvuorosta kuluu sisällä valvomossa, osa voimalaitoksen alueella.

“Tässä hommassa pitää kestää myös huonoja sääoloja.”

Tavallisesti Niko on työvuorossaan yksin eli ainoana vuorohenkilönä. Taustatukena on aina kaksi ympärivuorokautista päivystäjää.

Niko kehuu lämpölaitoksen työyhteisöä välittömäksi ja rennoksi. Työyhteisö on melko pieni, jolloin kaikki tuntevat toisensa. Sillä on Nikon mukaan vaikutuksensa.

“Tapaamme toisiamme usein ja kasvotusten eikä minkään etäyhteyden välityksellä. Siinä syntyy hyvä henki ja avoimet välit työkavereihin”, hän kuvailee.

Hyvä henki ei jää työpaikalle. Hän on saanut työpaikaltaan myös ystäviä, joiden kanssa pidetään yhteyttä vapaa-ajallakin.